Kun hiv-positiivinen saa tehokasta lääkehoitoa, hän voi elää aivan normaalisti kumppaniaan tartuttamatta. Tulevaisuudessa tauti voidaan ehkä jopa parantaa geneettisesti muunnelluilla soluilla.

Kun HYKS:n infektiolääkäri Jussi Sutinen aloitti työt hiv-potilaiden parissa kesällä 1992, tautiin ei ollut vielä mitään toimivaa hoitoa.

Kolmen lääkeaineen yhdistelmät tulivat käyttöön 1990-luvun puolivälissä ja ne olivat kuin taivaan lahja: ihmiset eivät enää kuolleet pelättyyn tautiin. Hoito oli kuitenkin vaikeaa toteuttaa ja haittavaikutukset rajuja.

– Pahimmillaan potilaan tuli ottaa lääkkeitä viisi kertaa päivässä aina kolmen tunnin paaston yhteydessä. Ihmiset saivat hurjia ripulioireita tai heidän ihonalainen rasvakudoksensa saattoi hävitä, Sutinen kuvailee.

Nyt suuri osa potilaista pärjää yhdellä yhdistelmätabletilla, johon on pakattu kolmen lääkeaineen vuorokausiannokset. Haitat ovat vähäisiä, eikä paastoakaan enää tarvita.

Jos tartunta löydetään ajoissa ja potilas pystyy sitoutumaan lääkehoitoon, hiv ei enää juuri lyhennä elinikää. Ihmiset voivat elää aivan normaalisti, perustaa perheen ja saada tarvittaessa jopa elinsiirtoja.

– Meillä on tällä hetkellä noin 1700 hiv-positiivista seurannassa. Yli 95 prosentilla tauti on niin hyvässä hoitotasapainossa, että viruksia ei voi mitata potilaan verestä, Sutinen kertoo.

Tartuntoja löytyy yhä liian myöhään

Hoidossa on kaksi suurta haastetta: tartunnat tulisi todeta ajoissa ja potilaiden tulisi sitoutua hoitoon loppuelämäkseen. Suomessa kuolee edelleen yksittäisiä potilaita aids-komplikaatioihin siksi, että tauti löytyy liian myöhään.

– Ne ovat kaikki ihan turhia kuolemia, Sutinen toteaa.

Ihmisiä tulisi kannustaa käymään testeissä nykyistä useammin. Myös apteekeissa ja Hivpointin kautta myytävät hiv kotitestit madaltavat kynnystä.

Kun tartunta todetaan, tehokas hoito tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Lääkkeet tulee ottaa säännöllisesti päivittäin, sillä epäsäännöllinen hoito voi muuttaa viruksen vastustuskykyiseksi kyseiselle lääkeaineelle ja sen sukulaisille.

– Kaikille hiv-positiivisille suositellaan dosetin käyttöä ja matkapuhelinmuistutuksia. Varalääkkeiden tulisi kulkea aina taskussa mukana, Sutinen korostaa.

Parantava suoja geenimuuntelulla?

Hiv-lääkitys tulee ottaa huomioon, kun määrätään muita lääkkeitä. Esimerkiksi joillakin kolesteroli- ja astmalääkkeillä voi olla jopa hengenvaarallisia yhteisvaikutuksia hiv-lääkkeiden kanssa.

Jotkut närästyslääkkeet sekä rauta- ja kalkkitabletit voivat haitata hiv-lääkkeiden imeytymistä niin, että riski resistenssin kehittymiselle kasvaa.

Maaliskuussa uutisoitiin, että jo toinen hiv-positiivinen potilas oli parantunut virustartunnasta kokonaan kantasolusiirron avulla. Vaikeahoitoista lymfoomaa sairastanut potilas sai siirteen luovuttajalta, joka oli perinnöllisesti vastustuskykyinen hi-virukselle.

Sutisen mukaan pelkkään hiv-tartuntaan kantasolusiirto on liian rankka hoito, sillä tehokkaita lääkkeitäkin on saatavilla. Teoreettisesti tulos on kuitenkin kiinnostava.

Pieneltä osalta väestöstä puuttuu solujen pinnalta reseptori, jota yleisimmät hi-virukset tarvitsevat tunkeutuakseen soluun.

– Koe herättää kysymyksen, voisiko potilaan omia soluja muunnella tulevaisuudessa geneettisesti niin, että niistä puuttuisi kyseinen reseptori. Tässä ollaan kuitenkin vielä alkuvaiheessa, Sutinen kertoo.

Lääkkeet suojaavat kumppaniakin

Nykyiset lääkehoidot ovat niin tehokkaita, että ne suojaavat myös kumppania tartunnalta. 

Asiaa on selvitetty kolmessa tutkimuksessa. Näistä tuorein julkaistiin Lancetissa toukokuun alussa. Tutkimuksiin on osallistunut yhteensä yli 1600 pariskuntaa, jonka toinen osapuoli hiv-positiivinen hyvällä lääkehoitovasteella ja kumppani hiv-negatiivinen.

– Tähän mennessä tutkimuksissa on ollut yli 120 000 yhdyntää ilman kondomia ja nolla tartuntaa omalta kumppanilta, Sutinen laskee.

Tutkituista 19 on saanut hiv-tartunnan, mutta oman parisuhteen ulkopuolelta.

Vuonna 2017 maailmassa arvioitiin olevan 36,9 miljoonaa hiv-positiivista. Heistä jo 59 prosenttia sai lääkitystä, ja hiv-kuolemia todettiin alle miljoona. Vielä vuonna 2005 virus tappoi noin kaksi miljoonaa ihmistä.

– Erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tilanne on kohentunut paljon. On tapahtunut paljon hyvää, mutta se vaatii edelleen jatkuvaa resursointia, Sutinen muistuttaa.

Lisää aiheesta