Vaikka hyvä kunto voidaan yhdistää pienempään painoindeksiin ja vyötärön ympärykseen, se ei kuitenkaan kumoa erään yleisen lihavuusgeenin vaikutusta.

Jopa puolet ihmisten välisistä eroista fyysisessä suorituskyvyssä ja lihavuudessa voivat johtua perinnöllisistä tekijöistä, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, että jotkut hyötyvät fyysisestä harjoittelusta toisia enemmän.

Tuore väitöstutkimus Itä-Suomen yliopistosta osoitti, että henkilöt, joilla oli tunnetun FTO-geenin lihavuudelle altistava muoto, oli korkeampi painoindeksi ja suurempi vyötärönympärys riippumatta siitä olivatko he hyvässä fyysisessä kunnossa vai eivät. Hyvässä fyysisessä kunnossa olevat FTO-geenin riskityypin kantajat, olivat kuitenkin keskimäärin normaalipainoisempia kuin huonompikuntoiset. Tutkimukseen osallistui lähes 900 suomalaista varusmiestä ja reserviläistä.

Tutkimuksessa tunnistettiin myös uusi lihasvoimaan vaikuttava geenimuunnos, nimittäin henkilöillä joilla oli IGF1-geenin muunnos, oli suurempi jalkalihasten ojennusvoima kuin muilla.

Väitöstutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että perimä vaikuttaisi henkilön kykyyn parantaa fyysistä kuntoaan harjoittelulla. Vastaavasti geenit vaikuttaisivat siihen kuinka tehokkaasti fyysinen harjoittelu vähentää rasvakudosta.

Fyysisen kunnon yhteisvaikutusta FTO-lihavuusgeenin kanssa ei ole aikaisemmin tutkittu, joten nämä tulokset on vielä vahvistettava suuremmissa tutkimuksissa, joissa on koehenkilöinä sekä naisia, lapsia että vanhuksia.

Lääketieteen lisensiaatti Antti Huuskosen fysiologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa 23.3.

MINNA SVENSK