Suomalainen asiantuntija pitää riskiä vähäisenä. Ensisijaisesti raskausaikana kannattaa kuitenkin valita penisilliiniryhmän antibiootti.

Brittiläinen rekisteritutkimus viittaa siihen, että odotusaikana käytetyt makrolidi-antibiootit saattavat haitata sikiön normaalia kehitystä.

Synnynnäisten epämuodostumien riski oli suurempi lapsilla, joiden äideille oli määrätty makrolideja raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana. Verrokkeina toimivat lapset, joiden äideille oli määrätty penisilliiniryhmän lääkkeitä.

Makrolideihin kuuluvat esimerkiksi asitromysiini, erytromysiini, klaritromysiini ja roksitromysiini. Niitä käytetään yleisesti bakteeri-infektioiden hoidossa myös Suomessa.

Tutkijat kehottavat varovaisuuteen makrolidien käytössä raskausaikana, kunnes aiheesta saadaan lisää tutkimustietoa. Dosentti Heli Malm HUSin Teratologisesta tietopalvelusta näkee kuitenkin, että nykyisiä suosituksia ei ole syytä muuttaa.

– Viime vuonna ilmestyi vastaava tanskalainen rekisteritutkimus, jossa makrolideille altistuneita oli selvästi enemmän. Siinä ei todettu penisilliineille altistuneisiin verrattuna mitään erityisiä riskejä, Malm sanoo.

Antibiootit turvallisia raskausaikana

Ensisijaisesti raskauden ja imetyksen aikana tulisi valita penisilliini- tai kefalosporiiniryhmän antibiootti. Jos makrolidin käyttö on selkeästi aiheellista, asitromysiinia ja roksitromysiinia voi käyttää myös raskausaikana.

– Erytromysiini voi lisätä äidin raskausajan pahoinvointia. Klaritromysiini on puolestaan todettu joissakin eläinkokeissa haitalliseksi sikiölle, ja siksi sen käyttöä ei suositella, vaikka näyttöä haitoista ihmisillä ei olekaan, Malm kertoo.

Kaiken kaikkiaan antibiootit ovat Malmin mukaan varsin turvallisia lääkkeitä raskausaikana. Raskauden suunnitteluvaiheessa tai alkuraskaudessa ei kuitenkaan suositella trimetopriimi- tai sulfa-trimetopriimi-valmisteita, koska ne voivat alentaa elimistön folaattitasoja.

– Jos tulee raskaaksi tällaisen kuurin aikana, äidille suositellaan vähän tavallista isompaa foolihappoannosta, Malm toteaa.

BMJ 2020; 368: m331

AJOG 2019; 221: P648.E1-648.E15

Lisää aiheesta