Uudet lääkkeet vähentävät astman pahenemisvaiheita ja tablettikortisonin tarvetta. Korkea hinta rajoittaa käytön vaikeimmin sairaisiin potilaisiin.

Uudet biologiset astmalääkkeet ovat tuoneet merkittävän avun vaikeaa astmaa sairastaville potilaille, joilla on hankalia oireita tavanomaisesta lääkityksestä huolimatta.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) tehty tutkimus osoittaa, että biologiset lääkkeet vähentävät tässä potilasryhmässä astman pahenemisvaiheita ja tablettikortisonin käyttöä.

Kun pahenemisvaiheet vähenevät, se parantaa selvästi potilaiden elämänlaatua sekä työ- ja toimintakykyä.

– Yksi pahenemisvaihe voi tarkoittaa, että potilas on kuukauden hankalammin oireinen. Jos pahenemisvaiheiden määrä vaikkapa puolittuu, sillä on iso merkitys potilaalle, toteaa keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri, dosentti Paula Kauppi HUS:sta.

Tutkimuksen 64 potilaasta 40 käytti säännöllisesti tablettikortisonilääkitystä. Biologiset lääkkeet keskimäärin puolittivat tablettikortisonin tarpeen, ja osa potilaista saattoi lopettaa sen käytön kokonaan.

Vaikeaa eosinofiilista astmaa sairastavilla biologiset lääkkeet lievittivät myös kroonista sivuontelotulehdusta.

Tarve pohdittava tarkkaan

Vaikeaan allergiseen astmaan on ollut käytössä biologinen lääke, omalitsumabi, noin kymmenen vuoden ajan. Viime vuosina biologisia lääkkeitä on tullut myös vaikean eosinofiilisen astman hoitoon.

Koska uudet lääkkeet ovat erittäin kalliita, niiden tarvetta joudutaan pohtimaan tarkkaan. Lääkkeet ovat Kela-korvattavia vain tarkoin valituille potilaille.

– Vaikea astma on onneksi harvinainen sairaus. Valtaosa astmapotilaista pärjää hyvin tavanomaisilla lääkkeillä, mutta pienelle ryhmälle biologiset lääkkeet ovat tuoneet merkittävää lisähyötyä, Kauppi summaa.

Tutkimuksen aineisto kerättiin HUS:n sähköisistä potilaskertomuksista vuosilta 2009–2019. Tutkimuksen 64 astmapotilaasta 22 käytti omalitsumabia ja 42 eosinofiilisen astmaan hoitoon tarkoitettuja mepolitsumabia, reslitsumabia tai benralitsumabia.

Asthma Research and Practice 2020; 6:2

Lisää aiheesta