Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan tiettyjä astmalääkkeitä käyttäneillä lapsilla on muita lapsia suurempi todennäköisyys saada tyypin 1 diabetes.

Tutkimuksessa saatiin viitettä siitä, että astman hoidossa yleisesti käytettyjen hengitettävien kortisonien ja hengitettävien beta-agonistien käytöllä voi olla yhteys tyypin 1 diabeteksen kehittymiselle.

Muiden astmalääkkeiden osalta yhteyttä ei havaittu. Yhteys näkyi myös, kun huomioitiin lapsen astman laatu, sukupuoli ja syntymävuosi.

Tämä on ensimmäinen kerta maailmassa, kun astmalääkkeiden käytön yhteyttä tyypin 1 diabeteksen kehittymiseenlapsilla on tutkittu.

Myös hengitystieinfektiot voivat selittää yhteyttä

Tutkijoiden mukaan tarvitaan vielä lisätutkimusta, jotta voidaan ymmärtää, altistaako näiden astmalääkkeiden käyttö todella tyypin 1 diabetekselle.

– Kyseessä voi olla myös sattuman seurauksena saatu väärä löydös tai havaittu yhteys johtuu jostakin muusta tekijästä, jota tässä tutkimuksessa ei pystytty selvittämään, huomauttaa tutkimusprofessori Suvi Virtanen.

Havaintoa voivat selittää esimerkiksi hengitystieinfektiot, jotka voivat lisätä astmalääkkeiden tarvetta astmaa sairastavilla tai astmankaltaisista oireista kärsivillä lapsilla. Hengitystieinfektiot puolestaan on yhdistetty tyypin 1 diabeteksen tautiprosessiin.

–Astman hoitokäytännöt perustuvat laajaan tutkimusnäyttöön, eikä tämä yksittäinen tutkimus muuta käytäntöjä, sanoo vieraileva tutkija Johanna Metsälä.

Tuore tutkimus on osa suomalaista tutkimusta, jossa pyritään selvittämään varhaisia astman, maitoallergian ja tyypin 1 diabeteksen suoja- ja riskitekijöitä sekä sairauksien yhteisesiintyvyyttä. Tutkimuksessa hyödynnetään valtakunnallisia rekisteritietoja.

Tässä osatutkimuksessa seurattiin yli 84 000:ta Suomessa vuosina 1995–2008 syntynyttä lasta. Vuoden 2009 loppuun mennessä 3342 lasta oli sairastunut tyypin 1 diabetekseen.

Tutkimuksessa yhdistettiin Kelan lääkkeiden erityiskorvausoikeustietoja ja lääkkeiden ostotietoja sekä THL:n ylläpitämän syntyneiden lasten rekisterin tietoja. Tutkimus on tehty yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa.

Tutkimus on julkaistu American Journal of Epidemiology -lehdessä

Lisää aiheesta