Huono ajoitus aiheutti kamalan olon

LHKA-arviointi tehtiin 86-vuotiaalle naiselle, joka sairasti sydämen vajaatoimintaa, verenpainetautia, eteisvärinää ja valtimoiden kovettumatautia (ASO). Hänellä oli ollut myös sydäninfarkti, ja stentti oli asennettu 1,5 vuotta sitten.

Potilas kärsi voimakkaasta uupumuksesta ja huimauksesta aina puolen päivän aikoihin. Itse hän kuvaili oloaan todella pahaksi.

Helpottaakseen oloaan hän joutui keskeyttämään puuhansa ja menemään makuulle. Potilaan puolisokin oli huolestunut uupumiskohtauksista, joten lääkehoidon kokonaisarvioinnissa keskityttiin siihen. Samalla tarkistettiin, että lääkitys vastaa hoitosuosituksia.

Ratkaisu

Potilaalla oli käytössä kuusi eri lääkeainetta, jotka laskivat verenpainetta. Sairaushistorian perusteella kaikille löytyi kuitenkin selvä käyttöaihe, ja monet lääkkeistä paransivat potilaan ennustetta.

Lisämunuaisen hyvälaatuinen kasvain aiheuttaa aldosteronin liikaerityksen, mikä nostaa verenpainetta ja laskee veren kalium-pitoisuutta. Kasvainta ei ollut leikattu, vaan lääkehoitona oli kaliumia säästävä diureetti, spironolaktoni. Lääke vähentää lisämunuaisesta erittyvän aldosteronin vaikutuksia. Spi­ronolaktoni toimii hoitona myös sydämen vajaatoiminnassa, jossa se parantaa potilaan ennustetta.

Sydämen vajaatoiminnan hoitoon oli määrätty suositusten mukaisesti telmisartaani, hydroklooritiatsidi ja bisoprololi. Potilaalla oli aiemmin ollut käytössä enalapriili, mutta jatkuvan yskän vuoksi se oli vaihdettu tel­misartaaniin. Telmisartaani pienentää myös aldosteronipitoisuuksia plasmassa.

Sepelvaltimotaudin lääkkeinä ja sydäninfarktin jälkitilan hoitona oli pitkävaikutteinen nitraatti estämässä sydänkohtauksia sekä amlodipiini laajentamassa sepelvaltimoita. Amlodipiinin annosta oli aiemmin koitettu puolittaa lääkärin ehdotuksesta, mutta potilas sai sen jälkeen toistuvia rytmihäiriöitä. Sepelvaltimotaudin tukihoitona olivat simvastatiini sekä varfariini, joka on suosituksena myös eteisvärinöissä. Varfariinin ja asetyylisalisyylihapon yhdistelmää voidaan käyttää suuren tukosriskin potilailla. Sepelvaltimotaudissa verenpaineen tavoitetaso on alle 130/80 mmHg.

Potilaan säännöllisesti kotona mittaamat verenpainetulokset olivat alhaisia, esim. 112/55 mmHg (pulssi 65/min). Luultavimmin potilaan kokema paha olo liittyi verenpaineen voimakkaaseen laskuun aamulääkkeiden ottamisen jälkeen. Heikon olon välttämiseksi amlodipiinin ottoajankohta siirrettiin päi­väruoan yhteyteen.

Seuranta

Pieni muutos lääkkeiden annosteluajankohdassa paransi potilaan vointia merkittävästi ja päivittäin toistuneet väsymyskohtaukset loppuivat. Muutoksen jälkeen mitatut verenpainearvot olivat hieman kohonneet (126/58 mmHg). Potilas koki lääkehoidon kokonaisarvioinnissa arvokkaimmaksi sen, että asioihin perehdyttiin kunnolla ja hänestä tuntui, että hänestä huolehdittiin.

**

LÄÄKITYSKORTTI

Arvion teki proviisori Eveliina Hagelberg Evenmedistä. Kuvan henkilö ei liity tapaukseen.

Lisää aiheesta