Väsynyt

OLIN HYVÄN ystävän varpajaisissa muutama päivä sitten. Tunnelma oli hieno ja paikalla oli paljon isäksi ehtineitä miehiä. Yllätyksekseni havaitsin, että monet heistä olivat tulleet isäksi vasta nuoruutensa jälkipuoliskolla. Tämä lohdutti minua.

Koskaan ei pidä aliarvioida vertaistuen merkitystä. Oli todella lohduttavaa havaita, että meitä ikäisiä yhdisti monet kokemukset. Yksi oli kuitenkin ylivertaisen tärkeä. Jatkuva väsymys on meidän yhteinen kohtalomme.

Kadehtien katson niitä kolmekymppisiä pikkupoikia, jotka tuovat lapsensa samaan päiväkotiin kuin mihin minä vien esikoisemme. Aamuvirkkuna olen kyllä aamuisin yhtä pirteä kuin he, mutta tiedän tilanteen jo puolelta päivin muuttuvan. Nämä teini-isät jatkavat nykynuorille tyypillistä hullunhauskaa tohutteluaan ja minä sinnittelen hereillä kahvin ja energiajuomien voimalla.

Minä olen ollut väsynyt viimeiset kolme vuotta. Koko ajan ja joka päivä. Nyt ymmärrän hyvin, että luonto oli tarkoittanut, että lapsia ei hankita reilusti yli neljänkymmenen iässä.

Töissä pysyn hyvin hereillä. Työ on mielenkiintoinen ja tekemistä riittää. Siitä pitävät Kilpailuvirasto ja Päivittäistavarakauppayhdistys kyllä huolta. Sen sijaan heti kun on vähänkin rauhallisempi hetki, meinaan välittömästi nukahtaa.

Matkalla töistä kotiin kympin ratikassa nukahdan aina yleensä eduskunnan kohdalla. Herään onneksi Kelan pääkonttorin kohdalla. En ole vielä nukkunut niin, että olisin ajanut ohi oman pysäkkini. Kerran ratikka meni rikki ja sieltä piti vaihtoa varten nousta pois. Tällöin minut kyllä jouduttiin herättämään kisahallin kohdalla. Kiitos sille ystävälliselle nuorelle naiselle, joka minut herätti.

Ilkka Oksala

Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton toimitusjohtaja.