Pojalle puolisoksi proviisori

LUULIN ENNEN, että erityisesti lääkärit ja me lakimiehet olemme pedanttia, tarkkaa ja tunnollista väkeä. Ehdin tästä olla vakuuttunut elämäni ensimmäiset 44 vuotta. Ovathan isäni sekä veljeni lakimiehiä ja suvussamme on myös useita lääkäreitä.

Kun nyt olen ollut Suomen Apteekkariliitossa helmikuun harjoittelijana ja melkein koko maaliskuun toimitusjohtajana, olen huomannut, että lakimiehet ja lääkärit eivät tarkkuudessa, tunnollisuudessa ja ammattietikassa mitenkään pärjää proviisoreille tai farmaseuteille. Ero on vielä kaiken lisäksi erittäin suuri. Nyt minusta tuntuu, että farmaseuttisen koulutuksen saaneisiin verrattuna niin lakimiehet kuin myös lääkärit ovat epätarkkoja ja hyvinkin suurpiirteisiä. Teemme hommiamme vähän miten sattuu ja pääosin vähän sinnepäin.

Vilpitön ihailuni farmaseuttisen koulutuksen saaneita kohtaa on kasvanut päivä päivältä, kun olen saanut työskennellä heidän kanssaan. Työ on täsmällistä ja tarkkaa. Mitään ei tehdä puolihuolimattomasti. Tätä asennetta arvostan suuresti. Olen vakuuttunut, että Suomi nousisi tästä talouden taantumasta huomattavasti varmemmin, mikäli muillakin aloilla omaksuttaisiin sama asenne työntekoon kuin mikä farmasianalalla on omaksuttu.

Olen aiemminkin luottanut suomalaisiin apteekkeihin ja siellä saamaani lääkeneuvontaan, mutta nyt luottamukseni on vieläkin varmemmalla pohjalla, kun oikeasti olen tutustunut alan ihmisiin.

Poikani täytti viime viikolla seitsemän kuukautta. Hänen elämänsä suurista valinnoista yksi on jo tehty. Olen päättänyt, että poikani ansaitsee vaimokseen proviisorin tai farmaseutin. Naimisissa olo poikani kanssa tulee olemaan hyvin helppoa. Olemme jo vaimoni kanssa aloittaneet kirjoittaa toimintaohjetta siitä, kuinka poikamme kanssa pitää olla.

Ilkka Oksala

Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton toimitusjohtaja.