Petos

EN OLE sitten vuoden 1999 käynyt Kreikassa. Ei ole tehnyt mieli. Aiemmassa elämässäni kävin Kreikassa muutaman kerran. Halpaa oli, mutta ruoka oli usein ala-arvoista ja vaihtorahat piti laskea useaan kertaan.

En yllättynyt Kreikan talouskuplan puhjettua. Koko hyvinvointi oli laskettu valheen varaan. Kreikkalaiset ovat joka vaaleissa äänestäneet valtaan sellaisia poliitikkoja, jotka ovat luvanneet tuhat ja sata kaunista. Totuudenpuhujia ei Kreikassa ole arvostettu. Iiro Viinasen tai Paavo Lipposen kaltaiset poliitikot eivät koskaan nouse valtaan Kreikassa.

Eräältä tutuntutulta kreikkalaiselta kuulin, että turistien huijaaminen laittamalla kraanavettä lähdevesipulloon tai vaihtamalla laatuviinipullon sisältö bulkkiviiniksi, on erittäin yleistä turistisaarilla. Asiakkaan – varsinkin ulkomaalaisen – puijaaminen on Kreikassa maan huvi, ja sitä jokainen itseään kunnioittava asiakaspalvelussa töissä oleva kreikkalainen kuulemma harrastaa. Hieno maa.

Valtioiden välisissä suhteissa Kreikka onnistui puijaamaan kaikkia muita euromaita väärentämällä taloustilastojaan. Nyt Kreikka on jäänyt kiinni, ja me kaikki muut joudumme maksamaan.

Mutta onko Kreikka oikeasti hyötynyt itse petoksestaan? Varmasti jotkut kreikkalaiset ovat, mutta suurin osa ei ole. Pikkupetoksiin ja välistävetoihin perustuva yhteiskunta ei koskaan ole tehokkain. Se ei koskaan markkinataloudessa pärjää niille maille, joissa sopimiskulttuuri on niin kehittynyt, että se mikä sovitaan myös pitää. Tällaisiin yhteiskuntiin myös uskalletaan investoida pitkäjänteisesti. Avoin talous voittaa aina harmaan talouden myös taloudellisesti.

Samat pelisäännöt toimivat myös apteekkimaailmassa. Maamme ainutlaatuinen järjestelmä perustuu siihen, että ne, jotka ovat apteekkiluvan saaneet, ovat osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi. Apteekkeja hoidetaan ainutlaatuisen hyvin. Jos toisin olisi ollut, olisi järjestelmä jo ajat sitten – viimeistään 1970-luvulla – muuttunut.

Ilkka Oksala

Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton toimitusjohtaja.