Onko malttia vaurastua?
06.10.2011 09:57
EDESMENNYT poliittinen vaikuttaja kysyi kerran suomalaisilta, onko meillä malttia vaurastua. Tämä kysymys on taas ajankohtainen. Kysymyksen voisi toki muotoilla nykyhetkeen paremmin sopivaksi tyyliin: ”Onko meillä malttia selviytyä kansainvälisen talouden uudesta taantumasta?” Samaa asiaa molemmissa kysymyksissä tarkoitetaan.
Kuluneella viikolla tuli keskitetty palkkaratkaisu kumotuksi. Maan hallituksen hyvistä ja päättäväisistä pyrkimyksistä huolimatta vaikuttaa siltä, että palkoista sovitaan liittokohtaisesti. Tässä näytelmässä on jokaisen liittopuheenjohtajan tärkeintä näyttää omalle jäsenistölleen, että me saimme enemmän kuin muut. Sillä ei ole niinkään väliä johtaako tämä omalla alalla irtisanomisiin, jotka olisi muuten voitu välttää.
Tässä kansainvälisessä taloustilanteessa olisi ollut erittäin viisaasta tehdä ennustettavuutta lisäävä maltillinen palkkaratkaisu, jota hallitus olisi lupauksensa mukaisesti tukenut tuloveronkevennyksellä. Tämä olisi turvannut niin yritystemme kilpailukyvyn kuin myös kotimaisen ostovoiman.
Tällaisten ratkaisujen tekeminen edellyttää päätöksentekijöiltä kykyä vähän pidemmän aikavälin ajatteluun ja rohkeutta laittaa itsensä peliin.
Toisaalta työnantajat saavat kyllä myös syyttää itseään tästä tilanteesta. Ymmärrän hyvin, että palkansaajajohtajien on hyvin vaikeaa perustella jäsenistölleen maltillisia nimellispalkankorotuksia, kun samaan aikaan yritysjohtajien palkat kasvavat joka vuosi huimasti enemmän kuin palkat keskimäärin.
Huvittuneena olen erilaisista talouselämän lehdistä lukenut juttuja yrityksistä, joissa on siirrytty avokonttoriin, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia toimitusjohtajasta lähetin apulaiseen saakka. Nämä maisemakonttorit ovat tasa-arvon irvikuvia. Erityisen huimia ovat jutut ”moderneista” yritysjohtajista, jotka rentouttaan korostaakseen esiintyvät ilman kravattia. Lähes aina näissä samoissa yrityksissä on tuloerojen kasvu ollut huima.
Yhtä huvittuneena luen nyt muodissa olevia yritysten yhteiskuntavastuuraportteja. Voisi sitä hurskastelun määrää. Viestintätoimistot ansaitsevat miljoonia näitä raportteja kirjoittaessaan. Haluaisin lisättäväksi näihin raportteihin kuinka paljon yrityksen johto ansaitsi enemmän kuin yrityksen työntekijät keskimäärin. Lisäksi haluaisin, että nämä luvut julkistettaisiin takautuvasti yhtiön koko historian ajalta. Tällöin näkisimme mitä suomalaisessa yhteiskunnassa on oikeasti tapahtunut.
Ilkka Oksala
Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton toimitusjohtaja.
Kommentit
(Ei otsikkoa) 07.10.2011 10:04
Olen aivan samaa mieltä, että olisi kiva nähdä yritysjohtajien ja työntekijöiden välisen "palkkakuilun". Joka käänteessä mainitaan kasvavat kulut ja uusia ihmisiä ei palkata. Totuus kuitenkin on, että joka vuosi tehdään parempaa tulosta. Mihin ihmeeseen tämä kaikki raha menee, jos yritystä ei kehitetä ja uusia ihmisiä palkata lisääntyvän työmäärän edessä. Tämä lienee 2000-luvun ilmiö, jossa arvot ovat kiristyneet ja jokainen katsoo vain omaan napaansa.
Osallistu keskusteluun
2010 oli hieno vuosi 17.12.2010 07:2217.12.2010 07:22 |
Uskottavuus 26.11.2010 09:0126.11.2010 09:01 |
Tervetuloa syyskokoukseen 19.11.2010 09:1119.11.2010 09:11 |
Palvelut eivät aina heikkene 04.11.2010 07:5504.11.2010 07:55 |
Syyskokous lähestyy 29.10.2010 09:0329.10.2010 09:03 |
Apteekkiasiaa Kouvolassa 22.10.2010 09:1622.10.2010 09:16 |
Pfizerin sinistä ja valelääkäreitä 15.10.2010 08:2515.10.2010 08:25 |
Vastuuta suomalaisista 30.09.2010 09:3530.09.2010 09:35 |
Lapsuuden apteekkimuistot 24.09.2010 09:1024.09.2010 09:10 |
Apteekkiasiaa Porissa 17.09.2010 09:3317.09.2010 09:33 |
Itsehoitolääkkeet apteekista
|
Tervetuloa uudistuville sivuille
|
Hyvä vuosi alkoi
|
Apteekkiasiaa Kouvolassa
|
Mitä opin tämän vuoden FIP:ssä?
|
Helppoja päätöksiä
|
Vastuullista pelaamista
|
Apteekkiasiaa Roomassa
|
Tahdon tavata omistajan
|
Apteekkaripäivillä tavataan
|
Ei paluuta neuvostoaikaan 13.10.2011 14:38
Mihin mahtaa toimitusjohtaja Oksala tekstillään pyrkiä? Yleisenä mielipiteenä uskaltaa sanoa ettei apteekkipuolellakaan tulokertymä jakaudu aivan tasan. Tämä lienee kuitenkin nykyisenkaltaisen yhteiskuntamallimme erityispiirre, jonka tulisi toimia kannustimena ihmisten työelämässä. Liian usein sitä käytetään lyömäaseena niitä vastaan, jotka työtä toisille tarjoavat ja sen eteen pääsääntöisesti työskentelevät.