Lääkepolitiikkaa uudelta pohjalta

TULEVAN VUOSIKYMMENEN lääkepolitiikkaa valmistellaan parhaillaan. Lääkepolitiikka 2020 -asiakirjan työstäminen on osa sosiaali- ja terveysministeriön strategiaa, joka valmistuu vuoden loppuun mennessä. Varsinaisen asiakirjan on määrä syntyä jo ennen sitä, heti alkusyksystä.

Lääkepolitiikkaa tehdään sidosryhmien voimin laaja-alaisessa valmistelussa. Vaikka tahti on kiivas, työtä on paljon ja työtapa haasteellinen, voidaan asiasta antaa ministeriölle lämmin kiitos. Kaikkia kuullaan, ja jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa ainakin valmisteludokumenttien sisältöön.

Se, mitä toimenpiteitä lääkepolitiikassa tullaan toteuttamaan, riippuu myös poliittisista linjauksista. Jos kuitenkin koko lääkealan ja sitä edustavien viranomaisten kattavalla valmistelulla päästään yhteisiin näkemyksiin, on lupa odottaa tulevien vuosien lääkepolitiikalta nykyistä parempaa ennustettavuutta.

Ministeriön lähtökohtana on se, että lääkehuolto on tulevaisuudessa entistä tiiviimmin osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Tästä olemme yhtä mieltä. Lääkehuolto on liian kauan ollut erillinen saareke, jonka tavoitteet ja toimintamallit ovat jääneet ulkopuolisille epäselviksi. On korkea aika tuulettaa ajatuksia ja avata näköaloja osaamiseen ja yhteistyömahdollisuuksiin, joista hyötyisivät kaikki.

AIVAN ENSIMMÄISEKSI on siirrettävä katse purkista potilaaseen. On tunnustettava, että suurella asiantuntemuksella valmistettu lääke, sen kohtuulliseksi sovittu hinta ja korvattavuus sekä jakelu potilaalle eivät vielä takaa onnistunutta hoitoa. On huolehdittava myös siitä, että lääke on määrätty oikeaan tarkoitukseen ja potilaalla on mahdollisuus hankkia se käyttöönsä turvallisesti. Lisäksi on varmistettava, että potilas on motivoitunut hoitoon, ymmärtää saamansa ohjeet ja osaa käyttää lääkkeensä oikein. Koko hieno hoitosuunnitelma ja sen eteen uhratut resurssit menettävät merkityksensä, jos prosessin viimeinen osuus epäonnistuu. Se osuus, jossa apteekkien työllä on suuri merkitys.

NYKYJÄRJESTELMÄSSÄ UHRAAMME miljardeja siihen, että potilaat saavat edullisesti tabletteja, kapseleita, injektioita, voiteita... Investointeja voitaisiin painottaa myös toisin, jos tavoitteena olisi paras mahdollinen hoito.

Perustoimintansa rinnalle apteekit ovat aktiivisesti kehittäneet palveluja, joilla tuetaan myös sairauksien ennaltaehkäisyä ja varmistetaan lääkehoidon laatua. Niiden laajempi käyttöönotto edellyttää kuitenkin muutoksia perinteisiin toimintatapoihin ja rahoitukseen, jonka uudistaminen on tarpeen jo apteekin perustoimintojen turvaamiseksi.

Nyt katsotaan, riittääkö lääkepolitiikan ohjaksissa rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta tarttua tilaisuuteen. Vanhakantaisista, historiaan perustuvista näkemyksistä olisi aika luopua ja siirtyä uudenlaisten kumppanuuksien kautta nykyaikaan myös terveydenhuollossa.

Sirpa Peura

Kirjoittaja on Suomen Apteekkariliiton farmaseuttinen johtaja.