Lakanapyykistä lääkkeisiin

TEKSTIILIALA ON KÄYNYT viime aikoina raikasta keskustelua vastuullisuudesta harvinaisella mainonnalla. Pari viikkoa sitten Finlayson kehuskeli uutta luomupuuvillaansa Hesarin etusivun ilmoituksessa ja kehotti kilpailijaansa Ikeaa tekemään saman perässä.

Ikea vastasi Facebookissa, että se oli siirtynyt kestävämpään materiaaliin jo 2015. Pari päivää sitten nokittelu nousi uudelle tasolle, kun piskuinen kangasalalainen Tam-Silk viestitti molemmille suuryrityksille paikallislehden etusivulla, että ”siirtäkää tuotanto Suomeen, niin jatketaan keskusteluja.”

Tam-Silkin nykyinen omistaja Tuomo Saarni tuli tekstiilikauppaan it-alalta, jossa hän ehti nähdä tuotannon siirtymisen Kiinaan ja Intiaan sekä paluun takaisin. M&M:n haastattelema Saarni uskoo, että tekstiilien valmistukselle on käymässä samoin: laatuongelmien ja muiden haittojen vuoksi tuotannon pitäminen Aasiassa muuttuukin kannattamattomaksi.

Tam-Silkille kotimaisuus on myynti- markkinointivaltti. Kangasalla kaksinkertaistetaan liikevaihto tänä vuonna.

LÄÄKKEIDEN SAATAVUUS on heikentynyt viime vuosina nopeasti. Tänä vuonna häiriöt ovat saaneet paljon huomiota myös mediassa.

Kerroimme äskettäin, miten Aasiaan keskittynyt tuotanto on altistunut häiriöille, kun Kiina on sulkenut nopeaan tahtiin tehtaita ympäristö- ja turvallisuusongelmien vuoksi.

Kuluttaja voi ohjata valinnoillaan tuotantoa kestävämmäksi, mutta potilas ei voi jättää lääkkeitään syömättä.

Ilmiö on pohjimmiltaan terve, mutta herättää kysymyksen, miten lääkkeidemmekin valmistus on päässyt sairastumaan. Ja onko se enää Aasiassa olennaisesti halvempaa kuin lännessä, jos turvallisuus- ja ympäristönormit nostetaan samalle tasolle ja palkkaerotkin kaventuvat?

Svenska Dagbladetin mukaan Hollannin terveysministeri Bruno Bruins on jo esittänyt yhteiseurooppalaisen, julkisesti omistetun lääkevalmistajan perustamista saatavuusongelmien ratkaisemiseksi. Tukea on tullut ranskalaiselta kollegalta.

KUN KESKUSTELLAAN metsähakkuista, terästehtaan päätöistä tai kaivoksen ympäristöhaitoista, esiin tulee aina sama argumentti: eikö ole parempi, että tämä toiminta pidetään Suomessa, koska muualla se olisi todennäköisesti vielä vahingollisempaa.

Samalla tavoin puolustetaan maataloustukia. Maataloutta perustellaan lisäksi huoltovarmuudella. Kieltämättä tämä ajatus tulee nyt mieleen myös lääkkeistä.

Toivon silti, että valtiot pysyvät erossa lääkevalmistuksesta eivätkä riehaannu tukitoimiin saatavuusongelmien vuoksi. Parasta olisi, jos yhä useampi lääkejätti päätyisi itse samaan kuin it-ala tai kotimainen vaatevalmistaja ja siirtäisi tuotantoaan Eurooppaan.

Kuluttaja voi ohjata valinnoillaan tuotantoa kestävämmäksi, mutta potilaalla vaihtoehtoja on vähän, eikä lääkkeitä voi jättää syömättäkään. Siksi olisikin tärkeää, että Suomi käyttäisi tilaisuutensa puheenjohtajamaana ja edistäisi kaikin tavoin lääketuotannon tervehdyttämistä EU:n voimin.

Kirjoittaja on Apteekkarilehden toimituspäällikkö