Hoivakodin lähiapteekki onkin kaukoapteekki

ALKUVUODEN AIKANA on käyty reipasta keskustelua vanhustenhoivan tilasta. Teema ei ole uusi – kaikki vanhustenhuollon kanssa tekemisissä olleet tietävät, että tasossa on vaihtelua, ja apteekinkin arjessa pysäyttäviä tilanteita tulee usein vastaan. Hoivakotien asiakkaat ovat avohuollon apteekkien asiakkaita, vaikkakin itse lääkehoito pääosin toteutetaan hoivakodeissa hoitajien tukemana.

Esimerkkejä hoivakotien lääkekaaoksesta löytyy lukuisia. Vanhukset ovat saattaneet saada lääkkeitä, joita heille ei ole määrätty. Lääkkeet ovat saattaneet mennä huonekaverin kanssa sekaisin tai vanhukselle on annettu kuolleilta potilailta jääneitä reseptilääkkeitä.

Lääkkeitä on annosteltu väärin, esimerkiksi kokonaisena nautittavia lääkkeitä on murskattu tai keskenään yhteensopimattomia lääkkeitä on annosteltu samanaikaisesti. Lääkkeitä on säilytetty väärin – jääkaappisäilytykseen tarkoitettuja lääkkeitä on jäänyt huoneenlämpöön.

VANHUSTENHOIVASSA henkilöstö koostuu pääosin hoitohenkilökunnasta – kuten pitääkin. Varsinaista farmaseuttista osaamista hoivakodeissa ei ole, eikä sitä laki edellytäkään.

Viikkoja jatkuneessa kuohunnassa on osin kyse tilanteista, jossa lakia ei ole noudatettu, mutta osin on kyse myös siitä, että pelkästään lain minimin mukaan toimiminen ei johda potilaan hoidon kannalta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen, vaan palveluntuottajalla pitäisi olla vahva tahto - ja kannusteet - prosessien johtamiseen siten, että turvallinen lääkehoito toteutuisi.

Hoivan keskittyminen suurille toimijoille on heikentänyt myös apteekkien mahdollisuutta toteuttaa tehtäväänsä.

Lääkelain mukaan apteekin velvollisuutena on vastata alueensa asukkaiden lääkehuollosta. Valitettavasti vanhustenhoivan keskittyminen suurille toimijoille on heikentänyt avohuollon apteekkien mahdollisuutta toteuttaa tätä tehtäväänsä.

Vastikään maaseutukunnan apteekkari kertoi paikallislehdessä, kuinka hoivakotien lääkeostojen keskittyminen satojen kilometrien päähän ajoi paikallisen apteekin ahdinkoon. Lehdistä olemme lukeneet myös tilanteista, joissa potilaalle saatu reseptilääke saatiin hoivakotiin vasta useiden päivien päästä – siksi, että lääkkeet tilattiin ja kuljetettiin kaukaa.

Paitsi että apteekki ei tällaisessa tilanteessa voi toteuttaa farmaseuttista rooliaan paikallisen hoivakodin asukkaiden tukemisessa, johtaa asiakaskato myös alueen muiden asukkaiden palvelutason laskemiseen – puhumattakaan siitä, että paikallinen apteekki on aina myös paikallinen työllistäjä.

AVOHUOLLON APTEEKIT ovat jo pitkään pyrkineet löytämään keinoja, joilla hoivakotien tilannetta voitaisiin parantaa moniammatillisena yhteistyönä. Hyvä esimerkki hoivakotien lääkehoidon tilanteen ratkomiseen tähtäävästä apteekkien palvelusta kulkee nimellä Turvallisen lääkehoidon tuki.

Palvelussa apteekin ammattilainen auttaa hoivakotia saamaan lääkekaaoksen järjestykseen. Apteekki tukee hoivakotia toimintatapojen kehittämisessä siten, että inhimillisten virheiden ja sekaannusten riski lääkkeiden annostelussa pienenee merkittävästi.

Kuntapäättäjien – ja lainsäätäjän – kannattaisi tarkastella myös lääkehoitoprosesseja vanhustenhoivassa. Turvallisen lääkehoidon toteutuminen yksittäisen asiakkaan kohdalla edellyttää hoitoyksikön koko lääkehoitoprosessin turvallisuutta.

Vinkkinä voi todeta, että kilpailutuksessa voi jo nyt ottaa huomioon lääkehoidon prosessien kuntoon laittamisen edellytyksenä tarjouksen tekemiselle. Avohuollon apteekit tarjoavat mielellään osaamistaan hoivakotien käyttöön.

Kirjoittaja on Apteekkariliiton toimitusjohtaja