Kenen etuja ajat

SAMAAN AIKAAN kun Euroopan lääkeviranomaiset etsivät keinoja hillitä lääkeväärennösten yleistymisen vaikutuksia ja ratkovat lääketurvallisuusongelmia, Kuluttajaliitto ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto pohtivat, miten itsehoitolääkkeet saataisiin myyntiin päivittäistavarakauppoihin.

Lääke- ja kilpailuviranomaisten ajatukset eivät kohtaa myynnin vapauttamiskeskusteluissa. Miksi eivät?

Elintarvikkeista poiketen lääkkeisiin sovelletaan aina varovaisuusperiaatetta laadun, tehon ja turvallisuuden suhteen. Lääkkeiden tuotantoa, jakelua ja käyttöä koskevien säännösten ja valvonnan tarkoituksena on kansanterveyden turvaaminen. Kaupan näkökulmasta
tämä kuitenkin rajoittaa sen liiketoimintamahdollisuuksia, minkä vuoksi siihen halutaan puuttua.

ITSEHOITOLÄÄKKEIDEN myynnin vapauttaminen olisi perusteltua, jos lääkehuollossa ja -hoidossa olisi jokin ongelma, joka näin ratkaistaisiin. Sen sijaan muutos ei ole järkevä, jos uudistus aiheuttaisi uusia ongelmia tai lisäisi jo tiedossa olevien haittojen määrää.

Muutosta ajavat näkevät ongelmina itsehoitolääkkeiden saatavuuden ja hinnat. Fimean vuonna 2013 toteuttama väestötutkimus ei tue väitettä saatavuusongelmasta: tutkimukseen vastanneista 90 prosenttia koki itsehoitolääkkeiden hankinnan helpoksi.

Päivittäistavarakauppa esittää mittavia säästövaikutuksia, mutta on epäselvää, miten niihin on päädytty. Onko laskelmissa otettu huomioon valtiolle tuloja tuottavaa apteekkimaksua tai sen vaikutusta Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen toimintojen rahoitukseen?

Epäselväksi myös jää, mistä säästövaikutukset syntyisivät, jos laskelmissa huomioidaan myynnin vapauttamisesta aiheutuvat haitat, joista löytyy esimerkkejä muista Pohjoismaista.

PÄIVITTÄISTAVARAKAUPAT OVAT kiinnostuneita erityisesti kipulääkkeiden myynnistä. Niiden epäasiallisen käytön tiedetään olevan terveydelle haitallista ja aiheuttavan kuolemantapauksia.

Voidaan perustellusti kysyä, miten itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttaminen edistäisi kansalaisten terveyttä, josta huolehtiminen on terveydenhuollon ja lääkeviranomaisen tärkein tehtävä.

Lääkkeiden käytön lisääminen ja myyntivolyymin kasvattaminen eivät voi olla kenenkään asioita tuntevan tavoitteena. Lääkkeiden vähittäisjakelija on osa terveydenhuoltojärjestelmää, ja siltä edellytetään vastuunottoa potilaan lääkehoidon onnistumisesta.

Itsehoitolääkkeiden myynnin vapauttamisen ja myynnin edistämisen sijasta tulisi keskustella rationaalisen lääkehoidon edistämisestä ja lääkejätteiden määrästä. Lääkeviranomaisena kutsunkin kuluttaja- ja kilpailuviranomaiset mukaan keskusteluun, sillä näiden toimenpiteiden terveys- ja säästövaikutukset kansalaisille ja koko yhteiskunnalle ovat merkittävät.

Sinikka Rajaniemi

Kirjoittaja on Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean ylijohtaja.