Tutkimus ja kestävä kehitys – lääkekehityksen uhka vai mahdollisuus?

VAIKUTTAA ITSESTÄÄNSELVYYDELTÄ TODETA, että tieteellisellä tutkimuksella on yhteiskunnallista ja maailmanlaajuista merkitystä. Asiasta käytävä keskustelu on meilläkin selvästi lisääntynyt hallituksemme viimesyksyisten koulutusleikkausten myötä.

Toisaalta Yhdistyneet kansakunnat pääsivät viime vuonna New Yorkissa sopimukseen kestävän kehityksen tavoitteista, joihin kaikkiin liittyy vahvasti myös tutkimuksellinen näkökulma.

YK:n toimintaohjelma nimittäin tähtää sellaisen nykyhetken kehityksen ja kasvun tukemiseen, että tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuus samaan.

YK:N OHJELMAN 17:stä varsin kunnianhimoisesta tavoitteesta olen tähän poiminut Generation Greenin edistämien ajatusten kannalta viisi tavoitetta:

1) terveellisen elämän ja hyvinvoinnin takaaminen kaiken ikäisille

2) veden saannin ja kestävän käytön varmistaminen kaikille

3) kulutus- ja tuotantotapojen kestävyyden varmistaminen

4) merten ja merten tarjoamien luonnonvarojen säilyttäminen sekä niiden kestävän käytön edistäminen ja

5) kestävän kehityksen toimeenpanon ja maailmanlaajuisen kumppanuuden vahvempi tukeminen (1).

ENGLANTILAINEN YHTEISKUNTAVASTUUN ja kestävän kehityksen guru John Elkingtonin esitti vuonna 1998 ilmestyneessä ja paljon keskustelua herättäneessä, mutta yhä ajankohtaisessa kirjassaan ”Cannibals with Forks: The Triple Bottom Line of 21st Century Business”, että on mahdollista yhdistää yrityksen liikevoitto sekä ihmisten ja planeettamme hyvinvointi (2).

Kuten tiedämme, on lääkkeen keksiminen ja kehittäminen vahvasti tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa toimintaa.

Lääketeollisuus on jo meillä ja muualla omaksunut, kehittänyt ja ottanut käyttöön ympäristöystävällisiä tutkimusperustaisia menetelmiä ja toimintatapoja (ns. vihreä kemia).

Tavoitteena on vähentää lääkeaine- ja lääkevalmistuksen raaka-ainemääriä, myrkyllisten aineiden käyttöä sekä tuotannonaikaisen jätteen ja energian määrää.

Lääkeaineiden ja niiden yhteisvaikutusten ympäristövaikutusten tutkimukselle, samoin kuin ympäristöystävällisten lääkeaineiden kehittämiseen liittyvään perustutkimukseen, onkin nyt todettua tarvetta.

Lääkeaineita sekä niiden hajoamis- ja metaboliatuotteita päätyy vesiympäristöömme väistämättömänä seurauksena myös oikein käytettyjen lääkeaineiden erityttyä ja jätevedenpuhdistamon läpi kuljettuaan.

Tämänhetkiset tietomme lääkeaineiden ja niiden kemiallisten ja biokemiallisten hajoamistuotteiden käyttäytymisestä ja ympäristövaikutuksista ovat erittäin rajalliset.

Hälyttäviä esimerkinomaisia tapauksia on kuvattu ns. hormonihäiriköiden ja lisääntyneen antibioottiresistenssin osalta.

Lääkeaineiden ja niiden yhteisvaikutusten ympäristövaikutusten tutkimukselle, samoin kuin ympäristöystävällisten lääkeaineiden kehittämiseen liittyvään perustutkimukseen, onkin nyt todettua tarvetta.


TIETEELLINEN TUTKIMUS on selvästi lääkekehityksen mahdollisuus.

Helsingin yliopiston kolme tohtoriohjelmaa ja Generation Green järjestävät Helsingissä marraskuussa seminaarin, jossa käsitellään ympäristömme lääkeainejäämiä ja niihin liittyvää tutkimusta.

Seminaarin pääpuhujina ovat lääkeaineiden ympäristövaikutusten huippuasiantuntijat professori Klaus Kümmerer Lüneburgin yliopistosta Saksasta ja Bengt Mattson Ruotsin tutkivan lääketeollisuuden yhdistyksestä LIF:stä.

Lisää tietoa seminaarista syyskuussa täältä >

Kirjoittaja on lääkekemian professori Helsingin yliopistossa.

(1) http://formin.finland.fi/public/default.aspx?nodeid=49313
(2) Elkington, J., Cannibals with Forks: The Triple Bottom Line of 21st Century Business, New Society, 1998.